Säästöä?

Säästöä omakotitalon ylimääräisistä tiloista

 

 

Viime aikoina erilaisia pieniä talonnurkkien vuokraamis- ja jakamisideoita pohtiessa tuli ajatus ynnäillä vähän asioita, joita voisi kenties puuhailla Talon ylimääräisissä tiloissa – ja saada aikaan kenties pientä rahallista säästöäkin tällä tavoin.

 

”Rengashotelli Do-It-Yourself

 

Kuulun siinä mielessä vanhan liiton edustajiin, että en ole koskaan juurikaan renkaiden kevät- ja syysvaihtoja liikkeessä teettänyt. Autoilu-uran alussa 1990-luvulla pieni Nissan Sunny oli helppo tunkata auton omallalkin rimpulatunkilla ylös ja tuohon puuhaan tuli jollain tavalla totuttua – vaikka en millään lailla ”automieheksi” koekaan.

Kun sitten autojen koko vuosien vieriessä ja perheen kasvaessa kasvoi, hommasin joitakin vuosia sitten jonkun varaosamarketin hallitunkin – minkä kanssa puuha muuttuikin kummasti helpommaksi ja turvallisemman tuntuiseksi.

Elämäntilanteiden jokin vuosi sitten muututtua ja rivarin parkkipaikan vaihduttua kerrostalon autopaikkaan, siirsin vaihtopuuhat tuonne koti- eli Esimerkkitalon tontille. Itse asiassa monen muun tavoin vaihtelin ensin renkaat läheisen koulun asvalttipihalla kun hallitunkki ja auton helmapeltien pokkaukset eivät oikein pihakivetyksestä tykänneet.

Pari vuotta sitten, kun talon hoitopuuhia alkoi tulla osalleni enemmän ja enemmän, raivasin tallista sen verran tilaa että pystyinkin vaihtamaan renkaat katon alla – kunnon betonilattia tunkin alla. Nyt onkin mennyt samalla vauhdilla myös isäukon auton renkaiden vaihto – ja joka kerta tullut säästettyä kuutisen kymppiä – jos vertaa lähimmän pikkukorjaamon hintoihin.

Olen muutenkin vähän yrittänyt varustella juuri autonhoitoon liittyvää kalustoa siten, että tuolla kotipuolessa pistäytyessä olisi helppo huuhtaista autosta pahimmat kurat, vähän imuroida tai hoitaa juuri renkaiden vaihto. Eli köyhän miehen TI-halli, missä bonuksena säästetyn rahan lisäksi ilahtuneet vanhukset.

Projekti on hyvällä alulla, mutta jos vaan aikaa jostain löytäisi niin puolen päivän raivauksella ja kierrätyskeskusreissulla saisi vielä huomattavasti houkuttelevampaan kuntoon tuon tallin. Miksei sitä voisi tietysti painepesuriinkin sijoittaa pahimpien kura- ja suolakerrosten poistamiseksi.

Auton pesu omakotitalon pihalla

Itse en siis autoa viikoittain pesetä – eikä se omakotitalon pihalla ole säännöllisesti sallittuakaan. Eri kaupungeilla lienee vähän erilaisia määräyksiä, mutta esim. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen mukaan  raja ”säännölliselle” ja siis kielletylle pesulle on  kerran kuussa. Myös muihin määräyksiin kannattaa tutustua ja terveen järjen käytöllä pääsee toki pitkälle.

Ei siis liuotinpesuaineita pihapesussa!

Tiedätkö, saatko pestä auton omalla pihalla?

Kuitenkin luvallisellakin pesutaajuudella voisi säästää parhaimmillaan jo kolminumeroisen summan vuodessa, ainakaan jos ei alennettuja yöpesuja tarjoavaa paikkaa ole naapurissa.

Samaan kategoriaan voi laittaa myös sisäpuhdistuksen; vaikkeivat imuripoletit paljoa maksa voi tähänkin ehkä laskea hyödyksi kympin pari per vuosi?

 

Eroon kaupunkivarastosta?

Varastotiloista ja niiden jakamisesta/vuokraamisesta tulen kirjoittelemaan pian lisää, mutta mikäli omaa rojua tai esim. arkistoa sattuu olemaan jossain kaupallisessa varastohotellissa, voisi miettiä löytyisikö omista nurkista tilaa?

Luultavasti: jos vähän inventoi ja järjestelee romuja/tavaroita, toimittaa käyttökelvottoman osan kierrätykseen niin selvinnee ilman suurempaa myyntiurakointiakin. Itse olen huomannut, että aika pienellä vaivalla saa aikaan tilaa mihin tulee suhtauduttua aivan toisella tavalla kuin vanhaan romuvarastoon. Hieman kun miettii käytettävyyttä ja saa aikaan esim. tyhjää hylly- tai kaappitilaa niin ideat lähtevät rullaamaan aivan eri tavalla.

Muutama kymppi kuussa siis tässäkin voisi olla potentiaalista säästöä. Ja toki voi tuumia josko suoraan vuokraisi tilaa jollekin tarvitsevalle lähipiirissä.
Itse vuokrasin tutulle yhdistykselle Helsingissä toisen yksiön käyttämättömänä seisovan kellarikomeron, joten potentiaalista vuokralaista ei välttämättä tarvitse lähteä metsästämään kaukaa. Säilöttävää tavaraa varmasti löytyy ihan lähipiiristäkin, mikäli ei poikkeuksellisesti omasta takaa löydy…

 

Dad´s Bike Ltd.”

 

Tuo aiemmin mainittu käytettävyys on avainsana myös tässä ”hackissa”:

Aika pienellä vaivalla saisi myös romuvarastona suurimmaksi osin toimivan autotallin nurkkaan esimerkiksi siivottua pienen pyöränhuoltopisteen.

Vaikka tämä harrastus läheltäni liippaa hiukan lähempää kuin keskivertokansalaista, on kaupunkipyöräbuumista huolimatta suomalaisissa varastoissa ja käytössä melkoinen läjä fillareita. Perushuolto kerran vuodessa ei ole lainkaan mahdoton urakka, joten mitäpä jos Talolla vieraillessa heittäisitkin pyörän tai pari (perheenjäsenten määrästä ja/tai oman harrastuksen vakavuudesta riippuen) auton perään ja pimeämpinä kuukausina laittelisit ajopelit kuntoon kevättä odottamaan. Talvisäilytyskin voisi onnistua paremmin siellä raivatun autotallin nurkassa tai seinälle ripustettuna. Ainakin jos vaihtoehtona on täyteen ahdettu kerrostalon pyöräkellari tai se vielä perinteisempi ”pyörätelinessä Bobcatin kolhittavana”.

Jo tuo kuiva säilytyspaikka säästää pitkän pennin korjauksissa ajan myötä, ja hyvässä peruskunnossa olevan pyörän omatoiminen huoltokin on reilusti helpompaa kun ei tarvitse oikoa kiekkoja tai liotella ruostuneita osia taas liikkeelle.

Jos taas suurempaa operaatiota vaaditaan, voit kuivassa tilassa irroittaa esim oikuttelevan renkaan ja tipauttaa sen naapuruston pyöräliikkeeseen. Hiljaisempina kuukausina irto-osan korjaus on varmasti huokeampaa kuin koko pyörän raijaaminen ensimmäisten aurinkoisten kevätpäivien jälkeen johonkin pääkaupunkiseudun ylityöllistettyyn korjaamoon.

 

 

Puutarhan entraus ja kohti omavaraisuutta (tai uraa työyhteisön omana torikauppiaana)?

 

Olen tuolla Esimerkkitalolla ehtinyt tänä keväänä vähän entistä paremmin pihahommiinkin. Kummasti näyttää hiljaisella käytöllä oleva talo elävämmältä kun saa pihalta pahimmat risut ja roskat kerättyä sekä nurmikot ja orapihlaja-aidat vähän siistittyä.

Tämän oman Esimerkkitalon pihalla ei kasvimaita, marjapensaita tai hedelmäpuita ole – omistajapariskunta on aikanaan keskittynyt puutarhan pitoon kesämökillä. Siellä on päässyt sitten sitäkin enemmän myös näihin puutarha-asioihin perehtymään…

Huomaamatta on käynyt niin, että marjapensaiden siistiminen johti mehuntekoon perehtymiseen. Omenapuiden leikkaus taas parempilaatuiseen satoon ja sen säilöntämenetelmistä kiinnostumiseen – jne…jne…

Eli jos innostut ja ehdit mahdollisia pensaita tai puita hieman vuosittain hoitamaan, alkaa myös satoa tulla paremmin. Omassa taloudessa ei viime vuosina ole tullut juuri kaupasta mehuja hankittua. Maku ja lisäaineettomuus (pakastaminen on muuten loistava mehujen säilöntäkeino!) on tietenkin pääasia, mutta väistämättä tästä on syntynyt myös taloudellista etua kun mehutölkkien raijaaminen on loppunut.

Talon sijainnista riippuen voi vanhalla tontilla olla varmaan paljonkin marjapensaita tai omenapuita. Omenat sinällään ovat monessa paikassa suorastaan riesa syyskesällä – mutta jos jaksat jalostaa niitä hilloksi tai mehuksi niin ainakin omalla työpaikalla ottajia kyllä riittäisi hieman myöhemmin syksyllä. (Jos ”tuotanto” kasvaa suureksi, kannattaa ehkä vilkaista viranomaisten näkemyksiä asiasta -marjojen ja hedelmien myynti on verovapaata, mutta jalostettaessa homma saattaa muuttua).

Tosin, monesti maataloustuotteita vastaanottava välttämättä haluaa korvata valmistamasi herkulliset hillot tai mehut esim. viinipullolla. Tällehän ei varmaan mitään voi 😉

(Kirjoittelin muuten tämän jälkeen myös erilllisen jutun puutarha-asioista)

 

Tyhjä tila = ideageneraattori

Talon kauimmaisia ja olemattomalla käytöllä olevia nurkkia siivotessa on tullut huomattua miten aiemman romuvaraston muuttuminen väljäksi tilaksi inspiroi kummasti kaikenlaisiin ideoihin. Tuollaista tilaa voisi käyttää vaikkapa tavaroiden väliaikaisvarastona, jos esimerkiksi on lahjakkuutta ja intoa jonkin sortin tavaroiden flippaamiseen (esim. maalaiskirpputoreilta pelastettua laatuirtaimistoa voisi putsailla, valokuvailla ja säilyttää sen aikaa kun kauppa käy internetin erikostuneilla markkinasaiteilla.)

Aikoinani ostin aivan pilkkahintaan hienon vintagepolkupyörän jonka kunnostelin ja myin sitten juurikin erikoistuneemmalla kauppapaikalla. Ei tuossa hurjille tuntipalkoille päässyt kun osia piti aika lailla vaihtaa, mutta voiton puolelle nyt kuitenkin. Tuota hommaakin voisi elvyttää jos olisi vähän parempi paikka rakennella ja säilyttää kevätsesonkia ja uutta omistajaa odottamaan.

Jos taas vaikkapa mattojen kutominen tai pienten puutöiden askartelu on SE juttusi niin kunnon työskentelytilassa voisi olla edellytykset laajentaa asiakaskuntaa perhepiirin ulkopuolellekin. Vastaavia askareita on varmasti pitkä liuta: Jos työkalut pysyvät kädessä niin omien pihakoneiden lisäksi voisi mahdollisesti laajentaa huoltotoimintaa naapurustonkin leikkureihin, sahoihin ym. Omien kokemusten mukaan esimerkiksi sana työkaverin pyöränkorjaustaidoista leviää nopeasti ja potentiaalisia asiakkaita alkaa tulla tarjolle.

Eipä siis muuta kuin kohti pienyrittäjyyttä!

 

Lopuksi voi palata vielä aiemmissa jutuissanikin alleviivaamaani sosiaaliseen aktivoitumiseen. Jos talossa asustaa vielä edellistä sukupolvea niin hekin omien havaintojeni mukaan innostuvat laajentamaan seuran myötä elinpiiriä normaaleiden neliöiden ulkopuolelle – aivan kuten joskus ennenkin.

Positiivista tulosta siis luvassa, vaikkei hirmuisia säästöjä tai tienestejä näillä keinoin sitten tulisikaan.

Kaikki kommentit, jutun herättämät ajatukset sekä mahdolliset uudet blogiaiheet ovat erittäin tervetulleita!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *