Talonvahdin taustaa

Tässä maassa ei omakotitaloista ole suuremmin pulaa.

Myös oman pienen sukuni hallussa sellainen on ollut reilut viisikymmentä vuotta, mukava kotoisa talo eteläisessä Suomessa missä vietin käytännössä koko nuoruuteni, tuommoiset parikymmentä vuotta. Nykyäänkin siellä on varsin mukavaa vierailla, vaikkakin tunnelma on toki erilainen kuin silloin joskus 80-luvulla.

Kuten luonnollista on, ihmiset ikääntyvät ja nuoremman polven on aika ottaa vastuuta omaisten lisäksi myös omaisuuden hoitamisesta ja ylläpidosta. Tähän suuntaan on omallakin kohdalla tilanne muotoutunut viime vuosien aikana.

Tämän blogin idea syntyi pikku hiljaa lisääntyvien vastuiden myötä. Erilaisia talon ylläpitoon liittyviä mahdollisia asioita pohtiessa tuli mieleen ajatus alkaa laatia pientä ”pelikirjaa” näistä asioista mitkä eteen saattavat tulla ajan myötä – jos ja kun Esimerkkitalon huoltajan velvollisuudet kasvavat. Ja kun kerran näitä omakotitaloja tosiaankin riittää, mielessä kävi että jollakulla muullakin saattaa olla vastaava tilanne käsillä tai tulevaisuudessa häämöttämässä. Siitäpä siis idea julkaista näitä tuumailuita muidenkin luettavaksi – mikäli aihepiiri kiinnostaa ja tämän blogin sivuille eksyy.

Omalla kohdalla kyse on tällä hetkellä lähinnä henkisestä sukupolvenvaihdoksesta, molemmat vanhemmat – vaikka iäkkäitä ovatkin – ovat vielä ilokseni keskuudessamme. Kuitenkin monet vastuut ovat siirtyneet nuorempien hoidettavaksi. Siinä mielessä asiat ovat hyvin, että varsin mielelläni olenkin ottanut vetovastuuta kiinteistöistä: ensin kesämökistä ja nyt lisääntyvässä mielessä vanhasta kotitalosta, vaikka siellä siis vielä edellinen sukupolvi asusteleekin.

Viime vuosien aikana olen alkanut myös enemmän ja enemmän miettimään sitä mitä talolle tapahtuu siinä tapauksessa kun edellinen sukupolvi sieltä pois muuttaa. Samat ajatukset ovat selvästi olleet myös edellisen sukupolven mielessä; onhan Esimerkkitalolla ollut merkittävä osa heidän elämässään. Työtunteja on käytetty sen eteen niin työkalujen varressa kuin työpaikalla palkkamarkkoja ansaitessa talon maksamista varten.

 

Järki- vai tunnesyitä?


Tällä erää en työni sijainnin takia muuttoa kotipaikkakunnalle suunnittele, mutta en myöskään haluaisi kotitalosta hevillä luopua.

Tähän on muutamiakin syitä:

• Kuten yleistä tällaisissa tapauksissa varmaan on, taloon on vahvat tunnesiteet – olenhan siellä koko lapsuuteni asunut.

• Talon sijainti on kohtuullisen otollinen – eteläisessä Suomessa, virkeässä keskikokoisessa kaupungissa joka kuuluu lisäksi muuttovoittoisten kuntien joukkoon. Tilanne on siis siinä mielessä varsin positiivinen; talolle kyllä varmasti löytyisi ottaja suhteellisen helposti tarvittaessa lähipiirin ulkopuoleltakin.

• Kun lukee juttuja uusien talojen rakennusvirheistä, sisäilmaongelmista ynnä muista on alkanut tuntua yhä arvokkaammalta kiinteistö jonka historian tietää suunnilleen täydellisesti. Lisäbonuksena on asiassa vielä se, että sen on aikanaan varsin tuottelias rakennusmestari itselleen kodiksi rakentanut. Perinteiseen ajanmukaiseen tyyliin ennen muovien mukaan kuvaan astumista. Muoveja ei taloon onneksi ole myöskään sittemmin kätketty.

Kun sijaintikin siis on otollinen, ei voi täysin sulkea pois ajatusta etteikö elämän hieman rauhoittuessa voisi hyvinkin harkita vanhaan kotitaloon muuttamista. Toisena mieltä lämmittävänä vaihtoehtona olisi tietenkin se, että joku omista jälkeläisistä talosta kiinnostuisi ja sinne kenties tulevine perheineen joskus asettuisi.

Koska kumpaankin skenaarioon menee joka tapauksessa aikaa, voi sitä ennen eteen tulla hyvinkin tilanne että talo jää tyhjilleen.

Yhtenä vahvana mahdollisuutena olisi myös pitää taloa omassa viikonloppukäytössä, eräänlaisena ”kaupunkihuvilana” mihin kerrostaloasukkaana pääsisi harrastamaan, saunomaan ja vaikkapa nauttimaan ulkoilumahdollisuuksista.

(Pyörälenkille on muuten aika mukavaa lähteä kun viidessä minuutissa on jo nielemässä mukavaa maalaistietä.)

Kuvan tie ei liity juttuun

 

 

Oman ammattini puolesta olen suunnilleen niin kaukana talouselämästä kuin mahdollista on – ja ehkäpä osittain siitä syystä olenkin viime vuosien aikana alkanut aiheesta kiinnostua ja hieman myös itseäni aihepiirin suhteen sivistää. Jollain tavalla on tullut myös tarve kehittää taloudellista toimeliaisuutta – myös ihan universaalissa mittakaavassa; eli käytännössä pientä yrittäjähenkisyyttä on ollut viime aikoina havaittavissa, pieniä ajatusharjoituksia teemoista ja asioista millä voisi kantaa oman kortensa suomalaisen yhteiskunnan hyväksi uutta ideoimalla (Lukekaapa muuten Kalle Isokallion kirjoja; Kirjailijan mielipiteiden kanssa en välttämättä ole aina 100% samaa mieltä mutta noissa veijaritarinoissaan hän mainiosti kehittelee mahtavia liikeideoita…)

Useissa puheenvuoroissa omakotitaloa pidetään käytännössä onnettomana rahakaivona – mitä sellainen tietysti saattaa valitettavasti ollakin monessa tapauksessa.

Vuokralle osissa?


Kuitenkin näitä pientaloja maassamme on, käsittääkseni noin puolet maamme asuntokannasta.

Oikotie.fi mukaan omakotitaloja on myynnissä noin kolme kertaa enemmän kuin yksiöitä. Vuokrattavana niitä taas on ainoastaan 4% myytävien määrästä.

Yksiöiden kohdalla vuokrattavia kohteita on 63% myytävien määrästä. Tämä on tietenkin kaikin tavoin ymmärrettävää, mutta suhdeluku on kyllä todella eri maailmasta. Tästä siis herääkin kysymys;

Olisiko tapoja saada tarvittaessa tätä omakotitalotasetta edes hieman tuottamaan lisäarvoa omistajilleen esimerkiksi siinä tilanteessa että talo ei menekään kaupaksi?

Talon vuokraaminen on tietenkin työlästä, jos esimerkiksi helsinkiläiseen keskustayksiöön verrataan – eikä tässä omassa tapauksessakaan se olisi ensimmäinen toimenpide.
Kun suunnitteilla sitä viikonloppukäyttöäkin olisi… Mutta tätäkin vaihtoehtoa ajattelin vähän tutkailla blogini kypsyessä; keräillä kokemuksia vuokraajilta ja vuokralaisilta.

Suuren myytävien talojen määrän lisäksi kuvittelisin myös, että on paljon tapauksia missä isossa talossa asustaa vain yksi tai kaksi ihmistä – hekin suurella todennäköisyydellä eläkkeellä.

Jos talon hoito- ja huoltokulut ajan myötä yhdessä esimerkiksi nousevien omien hoitopalvelukulujen kanssa alkavatkin ylittää eläketulot, tulisi väistämättä mieleen:

Voisiko talon resursseja hyödyntää edes pienessä mittakaavassa?

Kaikenlaisia muutaman euron säästövinkkejä ovat iltapäivälehdet pullollaan, mutta entäpä jos talosta saisikin vuokratuksi ulkovaraston ja siitä vuokratuottoa vaikkapa parikymppiä kuussa. Tai jos saisi vuokrattua Lada-harrastajalle vaikkapa autotallin missä ei enää omaa autoa säilytetä. Tai ehkäpä pihalta siivun tutuntutun asuntovaunun tai venetrailerin säilytystä varten?

Hyvällä tuurilla tästä voisi syntyä positiivista kassavirtaa ja vaikutusta ruokakunnan talouteen vähintäänkin yhtä paljon kuin punalappuisia tarjouselintarvikkeita valitsemalla.

Mitä enemmän olen näitä omakoti -jakamistalouden muotoja tuumaillut, sitä tärkeämpänä on esiin mieleeni noussut myös asian sosiaalinen ja henkistä hyvinvointia edistävä puoli.

Vaikkei tarvetta lisäeuroille seniorien taloudessa olisikaan, saattaisi kiinteistöllä säännöllisesti vieraileva ”vuokralainen” olla merkittävä muutos ja lisä tasapaksua arkea aktivoimaan.

Miksipä ei voisi ajatella että talosta voisi muodostua kenties laajemmankin piirin elämää piristävä asia;

Lähistön kerrostalossa asuva naapuriperhe voisi pitää pihaa omana leikki-/koiranulkoilutus-/grillipaikkana vaikkapa pientä pihanhoitoa, esim. aidan leikkuuta ja haravoimista vastaan. Ikääntyvillä asukkailla olisi taas muutakin seurailtavaa kuin tv:n iltapäiväuusinnat.

Maailmalla tuntuu erilaisia (oma)kodin osasten jakamispalveluita olevan huomattavan paljon. Kaikki eivät varmastikaan ole (vielä) realistisia Suomen asukastiheyden kaltaisessa maassa, mutta näitä on ollut kiinnostavaa lueskella. Myös siksi, että tietyistä meille itsestäänselvistä asioista ollaan tiheämmin asutuissa maissa valmiita maksamaan yllättävän suuria summia.

Kun vielä käy ilmi että niiden ympärille on rakennettu startuppeja ja sovelluksia, on ainakin tietyllä joukolla joko todisteita tai realistisia odotuksia sille että myös maksavia asiakkaita on olemassa joko nyt tai lähitulevaisuudessa.

Katsotaanpa siis minkälaisia ajatuksia ja taivaanrannan maalailuja tästä aihepiiristä tänne syntyy.

Toivottavasti jotkut jutut kiinnostavat ja palaat lukemaan Talonvahdin ajatuksia jatkossakin!

Jatka vaikka lukemalla
Omakotitalon kustannuksista

Kaikki kommentit, jutun herättämät ajatukset sekä mahdolliset uudet blogiaiheet ovat erittäin tervetulleita!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *