Mökkikausi käynnistyy monella meistä näin alkukeväästä. Jännityksellä tulee ensimmäisellä visiitillä tarkasteltua paikat ja havaittua mahdolliset talvikauden aikana syntyneet vauriot.

Oman suvun mökillä jokakeväinen riesa oli siivota hiirien järjestämä kaaos ruokakomeroista sekä papanat pöytien päältä ja lattioilta. Joskus oli aikaan saatu oikeita vaurioitakin kun kaappien ovien rakoja tai vuorilautoja oli jyrsitty talven aikana kulkukelpoisiksi ravinnon etsimisen huumassa.

Pahimmassa tapauksessa voivat hiiret saada aikaan vielä enemmän vahinkoa, jos jyrsivät sähkökaapeleiden eristeitä tai muovisia vesiputkia. Ja vaikka hiiristä yleisesti puhunkin, voivat vieraat joskus olla metsämyyriä, joiden papanat saattavat levittää myyräkuumeen aiheuttavaa Puumala-virusta.

Siksipä onkin siis siivotessa parempi poistaa papanat märällä desinfioivalla rätillä kuin pöllyttää mahdollisia taudinaiheuttajia imurin läpi. Hengityssuoja on itselläni nykyään vakiovaruste kaikissa siivoushommissa missä jätöksiä on mukana. Etenkin ystävän sairastaman myyräkuumeen jälkeen – ei ollut kuulemma mukavaa.

Ensimmäinen talvi ilman hiiriä

Suvun kesämökin siirryttyä omalle huoltovastuulle on hiirten karkottaminen ollut prioriteeteissa – ja tässä onkin tapahtunut hyvää kehitystä.

Nyt toisena koronakeväänä oli huikea tunne astella tupaan, missä ei papanan papanaa näkynyt, eikä myöskään aiemmin tuttua paperisilppua lattialla. Voitontunne alkoi nousemaan siinä vaiheessa kun näin tyhjät loukut lasikuistilla. Hyvästi hiiret, aika helkkarin paljon mukavampaa aloitella kautta pelkällä pölyjen siivoamisella!

Koska aiheen kanssa tuli jokin verrankin vietettyä aikaa, päätin listata oman hiirisodan aikana opittuja asioita ja eri sivustoilta kaiveltuja faktoja ja uskomuksia. Toivottavasti näistä on muillekin apua.

Mistä hiiret pääsevät sisälle?

Aikanaan ensimmäinen vaihe hiirisodassa oli poistaa kaikki syötävä materiaali mökistä talveksi – tai säilöä se keittiön kulmakaappiin, sinne kun eivät onneksi vankkojen runkojen läpi päässeet.

Seuraavaksi hommattiin erilaisia muovilaatikoita mihin säilyvät pahvipakkaukset, mausteet ym. turvattiin. Näillä toimilla olikin jo vaikutusta, ainakin siivoamisen sekä hiirten korkkaamien ja siis pois heitettävien kuivatarvikkeiden määrä väheni.

Tuohon aikaan tuli merkittävin hiirten liikenne selkeästi sokkelin tuuletusaukoista. Kun puupinot talon nurkalta (huono idea!) saatiin viimein pois ja kaikki aukot näkyviin, oli helppo leikellä ja taitella 8x8mm hitsatusta verkosta oikean kokoiset esteet jokaiseen reikään. 

Verkkoa valitessa kannattaa muistaa nyrkkisääntönä ”lyijykynän paksuus” – sitä suuremmasta verkon silmästä saattavat hiiret jo mahtua pujahtamaan!

Etsi hiirien reitit

Sokkelin ”tiivistäminen” auttoi jo paljon, mutta silloin tällöin saattoi vielä kylmempinä aikoina nurkissa rapista tai hiirikin lattialla vilahtaa.

Silloin auttoi ensiapuna useampien hiirenloukkujen virittely epäiltyjen reittien kohdille. Pikku hiljaa alkoikin selviämään mistä komeroista tai koloista elukat vipelsivät tuvan puolelle.

Tarkempi tutkimus paljasti että hiiret olivat ajan mittaan jyrsineet itselleen kulkureittejä sähköjohtojen ja putkitusten läpivienteihin. Myös jotain muita aukkoja komeroista löytyi, mutta kävi ilmi että ne eivät olleet enää aktiivikäytössä sokkelin reittien tukkimisen jälkeen.

Ensimmäisenä ajatuksena oli leikellä samaa 8x8mm verkkoa muotoon ja niitata eräänlainen kaulus tai ”laippa” sähköputken ympärille. Tämä ei ollutkaan aivan helppoa, joten tyydyin puolikiireessä vaan tunkemaan mytyksi rutistetun verkon tulpaksi reikään.

Koska tämä tuntui auttavan, tehtiin sama vielä kaikille kuistilta löytyville kolosille – lähinnä puun ja kivilattian liitoskohdissa sekä yhden johtoläpiviennin kohdalla.

Tästä lähtien ovatkin loukut pysyneet tyhjinä. Luotetaan siihen että näin on myös jatkossa.

Aikaa olisi toki voinut säästää kun olisi alkanut perkaamaan netin artikkelitarjontaa yleisimmistä hiirten kulkureiteistä. Silloin olisi myös suoraan voinut oivaltaa että teräsvilla on vielä näppärämpää tilkettä noihin läpivienteihin. Vaikka eivätpä nuo kohdat juuri näkyvillä ole, joten tyylipisteillä ei ole varsinaista väliä.

Myöhemmin tuli vastaan myös tähän tarkoitettu tuote – hieman teräsvillaa robustimpi, vähän lastumainen metallikuitu, jolla voi helposti tilkitä vaikkapa takkamuurin ja lattialautojen välisiä rakoja. Ainakin Rodentstop-tuotemerkillä on myynnissä useammissakin paikoissa.

---

Ultraäänikarkotin saunalle ja ulkoverstaalle?

Mökiltähän löytyy myös noita ulkorakennuksia, joidenka tilkitsemiseen en edes harkitse ryhtyväni.  No, ehkäpä hirsisaunan voisi teräsvillan avulla saada tiiviimmäksi – siellä sisäänpääsyreitit löytyvät lattianrajasta tai muurin ja hirren saumakohdasta. Etsintätyö ei siis olisi kohtuuton, onnistuessaan pääsisi loukkujen virittelultä. Sotkua eivät ole onneksi tuolla enää juuri aikaan saaneet, päätyvät loukkuihin ennen sitä.

Koska ulkorakennuksissa ei kuitenkaan ole ravintoa eikä juuri lämpöäkään houkuttelemassa, voisi kokeilla tuollaista ultraäänikarkotinta. Niiden tehosta on tunnetusti erilaisia näkemyksiä, mutta tässä tapauksessa tuo voisi toimiakin.

Noissa paikoissa hiiret kokemukseni mukaan pyrkivät lähinnä pesimään talven aikana, joten voisi kuvitella että 24/7 super-tinnitus laittaisi harkitsemaan uudelle tontille siirtymistä. Kerron mahdollisista kokemuksista syksymmällä – kesällähän hiiriongelma on muutenkin vähäisempi kun lämpöä ja ruokaa löytyy luonnostakin.

Uuteen ulkohuoneeseen virittelin rakennusvaiheessa erilaisia verkkoja ampiaisten loitolla pitämiseksi. Samalla pähkäilin hiiriasiaa, lähinnä yksinkertaisen lautaoven ja karmin tiiviyttä.

Taittelin seulaverkosta eräänlaisen tiivisteen oven alareunaan ja se toimikin kohtuullisesti. Oviin näyttää olevan myös valmista tiivistelistaa, tai ”harjatiivistettä” – helposti löytyy kokeiltavaksi esim. Biltemasta 

Tuossakin saattaisi myös ultraäänikarkotin auttaa.

Vanhassa vara parempi – hiirenloukut

Hesarin hyvässä jutussa (tilaajille) tuli vastaan muutama vinkki perinteisten loukkujen käyttämiseen.
Peltiset hiirenloukut eivät ole varsinaisen hienomekaanisia laitteita, niinpä loukun laukaisevan metallisangan trimmaaminen viilalla saattaa auttaa jos tuntuu että loukku ei helposti laukeakaan.

Itse olen aikanaan pitänyt loukkuja näkyvillä keskellä lattiaa. Tämä onkin artikkelin mukaan huono idea, sillä jyrsijät välttävät (ymmärrettävästi) avoimilla paikoilla kulkemista. Eli loukut kannattaa siis viritellä seinien vierustoille, nurkkiin tai kaappien/huonekalujen taakse.

---

Hiirien karkoitus – muutamia keinoja

(plussat ja miinukset omia näkemyksiäni)

• Aukkojen, läpivientien, oksankolojen ym. mahdollisten reittien tukkiminen verkolla tai teräsvillalla.
• Ruokatavarat pois mökistä talveksi tai muovisiin kannellisiin säilytyslaatikoihin
• Läheisten oksien lyhentäminen. Hiiret voivat hypätä oksilta katolle ja sitä kautta päästä rakenteisiin.
• Mahdollisten pesäpaikkojen poistaminen mökistä. Turvaan siis pahvilaatikot, sanomalehtiniput ja epämääräiset lumppumytyt.
• Voimakkaat hajut avuksi? Kahvi,piparminttuöljy, valkosipuli, neilikka, chili jne…
  Näistä voi lukea kokemuksia suuntaan ja toiseen – ei liene kovin tehokas keino, jos ei kyllä hankalakaan kokeilla.

Erilaiset hiirenloukut

Kestosyötillä varustettu muovinen loukku (itselläni pääasiallisesti näitä)

(-) Saattaa jättää huonosti lauetessaan hiiren kitumaan tai raahautumaan loukun kanssa.
(+) Ei syötin tarvetta.
(+) Helppo irrottaa raato siihen kajoamatta.

Perinteinen peltinen loukku

(+)Voimaa muovista enemmän, joskus kuitenkin päässyt tuholainen raahautumaan loukku mukanaan piiloon.
(-)Hankala ladata, sormia varottava. Jos joku osa on hiukankin vääntynyt, on todella vaikea saada pysymään vireessä. Räpsähtää pienestäkin tärähdyksestä.
(-)Raadon irrottaminen epähygieenisempää. Hiireen ei voi välttyä koskemasta.
(-)Vaatii joka kerta syötittämisen, ellei aivan suoraan kapealle kulkureitille miinaksi aseta. (Monet suosittelevat muuten juuston sijaan suklaata, nutella-tahnaa, pähkinävoita tms.)

Sähköinen hiirenloukku.
Sekä paristokäyttöisiä että verkkomuuntajalla toimivia.

(+)Helppo virittää.
(+)Ei tarvetta koskea kuolleeseen hiireen.
(-)Kalliimpi.
(+)Voi olla lemmikki- ja lapsiturvallisempi kuin perinteinen loukku. Vaatii sensorien aktivointia oikeassa järjestyksessä virittyäkseen.
Kuva ja esittelyvideo (virtasenkauppa.fi)*

Pyydys

(+)Eläinystävällinen, ei tapa hiirtä.
(-)Mihin toimittaa elävät hiiret?
(-)Saattaa kaikesta huolimatta haavoittaa hiirtä pyydyksen sulkeutuessa
(-)Vaatii seurantaa ja mahdollisen saaliin vapauttamista ainakin pari kertaa päivässä. 
(-)Jos pyydykseen jääkin metsämyyrä, ehtii se levittämään ulosteitaan ja pahimmassa tapauksessa myyräkuumetta

Elektroniset karkottimet.
Pistorasioihin, puutarhaan paristokäyttöiset.

(+-)Muuttaa eläinten käytöstä, ei siis vaikuta hetkessä
(-)Vaatii avoimen tilan eikä toimi seinien läpi. Joka huoneeseen siis omansa.
(-)Tehosta vaihtelevaa tietoa, saattaa olla apua varsinkin jos huolehtii siitä että hiiriä houkuttavaa ravintoa tai pesämateriaalia ei ole tarjolla.

Myrkyt

(-)Hiiret saattavat kuolla seinien väliin tai muuhun paikkaan ja jäädä löyhkäämään
(-)Vaaraksi lapsille ja lemmikeille 

Hiiriverkko

(+-)Erittäin tehokas, pitäisi käytännössä kuitenkin asentaa rakennus tai remontointivaiheessa.

Tässä kuitenkin mainio kirjoitus jälkikäteen tehdystä hiirisuojauksesta.
Mielekasmiellekartta: Hiiriverkon asentaminen jälkikateen

Lisää apua kesämökin ongelmiin voi etsiä
kesämökin käsikirjat -jutustani!

Jos hiiristä ei tahdo päästä eroon omatoimisesti, voi olla aihetta olla yhteydessä ammattimaiseen tuhoeläintorjujaan. Varsinkin jos kyseessä on varsinainen koti. Itselläni ei kokemuksia näistä ole, mutta netti auttanee tässä helposti.

Muutamia linkkejä:

Apua hiirten torjuntaan Virtasenkaupan valikoimissa*

(Mikäli päädyt ostoksille *linkin kautta, voi Talonvahti saada pienen provision – ilman lisäkustannuksia sinulle.)

Turun Sanomien juttu aiheesta.

Kaupallisen tuholaistorjujan hyvä artikkeli

Jäikö mielestäsi jotakin mainitsematta?  Vinkkaa kommentteihin niin lisään listaan!

Menestystä hiirijahtiin!