Pieni raportti ja kokemukset vanhan profiilipeltikaton kampanaulojen korvaamisesta ruuveilla.
Vanhempien rakentamalle mökille muistaakseni 1980-luvulla laitettu aaltopeltikatto on ollut kovalla rasituksella. Järveltä puhaltanut myrskytuuli ja toisaalta kova auringonpaahde ovat vuosikymmenten aikana liikutelleet vanhan huopakaton päälle asennettuja aaltopeltejä sen verran, että myös kiinnityksenä olevat naulat olivat löystyneet ja nousseet paikoitellen ylös katosta. Myös vanhat tiivisterenkaat olivat käytännössä kadonneet tai ainakin kuivahtaneet melkein olemattomiksi.
Varsinaisia vuotoja ei onneksi ole havaittu sisälle asti, mutta ehkä laudoituksessa tai yläpohjan puruissa jotain merkkiä saattaisi löytyä. Onneksi vanhassa mökissä luonnonmateriaalit myös kuivuvat omia aikojaan, kunhan vuoto ei ole säännöllistä. Olin jo muutaman kerran käynyt ensiapuna naputtelemassa nousseita nauloja pohjaan ja huomannut, että pitoa ei juuri enää löydy. No, eipä mitään – seuraavalla kerralla kipaisin kourallisen pitkiä kateruuveja ja kokeilin korvata nauloja niillä. Osa ruuveista purikin kiinni aika hyvin, mutta osa naulanreistä taas oli kulunut niin väljiksi, että ruuvikaan ei pitänyt kunnolla, pyöri vain tyhjää.
Jos tuollainen profiilipeltikatto ei ole tuttu ympäristö: ennen aikaan naulattiin kiinni aina pellin harjalta – ideana tietysti se, että harjalta vesi valuu nopeasti pois ja vuotoriski on pienempi kuin uran pohjalla. Kun sitten ruuvit ja sähkövääntimet tulivat kuvioihin ja myöskin tiivisteprikkojen materiaalit kehittyivät, on alettu kiinnitys tekemään lyhyemmillä kateruuveilla uran pohjalta. Tuossa harjakiinnityksessä on ollut usein myös puinen rima pellin harjan suuntaisesti alla tukemassa, jottei naula paina peltiä lommolle.
Kattopeltisepän arvio ja peltikaton vaihtoruuvien periaate
Parisen vuotta sitten tuli idea pyytää siskolle saumapeltikattoa tehnyttä ammattimiestä vilkaisemaan myös mökin kattoa – ajatuksena laittaa se mahdollisesti kerralla uusiksi. Peltiseppä oli kuitenkin yllättäen sitä mieltä, että turha peltejä on uusia – naulojen korvaaminen saneeraus- tai vaihtoruuveilla riittäisi hyvin. Lisää jutellessa kävi ilmi, että tarjolla onkin siis hieman normiruuveista eroavia erikoisruuveja juuri tähän tarkoitukseen. Tämä alkoikin kiinnostaa ja pyysinkin tarjousta vaihtohommasta kattopeltisepältä, mutta pikkuhommaa varten ei oikein tahtonut löytyä ymmärrettävästi hinkua, joten aloin perehtymään asiaan hieman lisää.
Aloin siis googlailemaan ”saneeraus”- ”vaihto”- ja ”korjausruuvi” -termeillä ja löysinkin kotimaisen valmistajan. Selvittelin heidän sivuiltaan valikoimaa ja tosiaan löytyikin eripituisia kateruuveja juuri tähän tarkoitukseen. Tärkein ero on ruuvin paksuus: Jos normaali – vaikkapa Bilteman kateruuvi on paksuudeltaan 4,8 mm, tässä vaihtoruuvissa paksuutta on 6,3 mm. Tuo puolentoista millin ero ei kuulosta suurelta, mutta hämmästyin, miten hyvin ruuvi puri kiinni ja samalla täytti myös hieman suurentunutta pellin reikää. Valikoimissa on toki myös lyhyitä ruuveja uudempien asennusten korjaamiseen.
Kattonaulojen irrottaminen pellistä ja vaihto kateruuveihin
Niin, koska kattopeltisepältä ei oikein löytynyt saumaa tähän urakkaan, ajattelin, että koska katto on matala, loiva ja itseltäni löytyy asianmukaiset turvavaljaat ja perustyökalut – voisin ryhtyä vähän paneutumaan hommaan omatoimisesti. Tilasin ruuvivalmistajalta pienen testipakkauksen ruuveja – näillä pystyisi kokeilemaan, miten homma mahdollisesti toimisi. Testipakkauksessa tuli pari kourallista ruuveja sekä tähän hommaan valmistettu erityinen asennusistukka akkuporaan. Perinteiset kateruuvithan ruuvaa 8 millin istukalla, mutta tähän hommaan tarvitaan valmistajan oma, muutaman millin kymmenyksen suurempi istukka, jossa on vähän muutakin eroa.
Kiipesin katolle ja helposta kohdasta nykäisin pari naulaa irti. Ne eivät juuri voimaa tarvinneetkaan irrotakseen. Olin kuitenkin varautunut erilaisilla työkaluilla katolle: sorkkarauta, vasara ja hohtimet sekä laudanpala peltiä suojaamaan olivat matkassa siltä varalta, että joku naula tarvitsisi oikeasti vääntövoimaa. Käytännössä kaikki naulat lähtivät oikeastaan siten, että nappasin vasaran sorkalla kannasta kiinni ja nykäisin suoraan ylöspäin. Näin ei tarvinnut peltiä suojata ja homma eteni vauhdikkaasti. Myöhemmässä vaiheessa joitain kantoja piti hieman hohtimilla auttaa esiin. Tässä helpotti se, että pelti hieman antoi jalan alla periksi ja kun astui varovasti naulan vieressä pellille, paljastui sen verran vartta, että hohtimilla tai vasaralla sai mukavasti kiinni.

Jännityksellä sitten ajelin ensimmäisen vaihtoruuvin vanhaan naulanreikään. Odotin vähän, että vanhaan tapaan ruuvi alkaa pyöriä tyhjää loppuvaiheessa – mutta eikö mitä, järeä ruuvi nappasi niin hyvin kiinni, että meinasi väännin kädestä lähteä. Toinen jännityksen paikka oli myös ruuvin pituus; olin valinnut pitkän 65-millisen ruuvin. Laskin, että se riittää aluslaudoitukseen asti – siinä tapauksessa, että vanha rima on niin reiän kohdalta niin säleinä – mutta ei toisaalta tule läpi enää laudasta. Tämä mitoituskin meni yllättäen nappiin, ei tullut kärkeä näkyviin räystään päältä ruuvatussa kohdassa.
Vaihtoruuvien asennus peltikattoon
Kun parikymmentä testiruuvia oli onnistuneesti ruuvattu kattoon, tilasin suuremman määrän ruuveja.
Asennus sujui yllättävän mukavasti kuulaassa syyssäässä. Vajaassa päivässä vaihdoin alkuperäisen 1960-luvun mökkirakennuksen ruuvit, noin 300 kpl. Ensi kevääksi jäi vielä vähän pienemmät laajennusosan lappeet tehtäväksi. Tällaiselta harrastelijaltakin homma onnistui ihan mukavasti. Tarkkana tuossa kyllä saa olla, nimittäin jos keskittyminen herpaantuu ja ruuvinväännin on vähän huonossa kulmassa, saattaa istukka pyörähtää tyhjää ja hiertää ruuvin pinnoitetta irti. Tällöin olisi syytä tylysti vaihtaa uusi ruuvi tilalle, koska vaurioituneen ruuvinkannan ruostuminen alkaa luonnollisesti huomattavan helposti.
Asennuksessa kannattaa olla tarkkana myös siinä, että ruuvi tulee varmasti suorassa kulmassa kattoon nähden. Tällöin tiivisterengas asettuu oikein, eikä jää irvistämään miltään reunalta. Ihan automaatiolla ei ruuvaaminen siis mennyt, mutta hiljalleen kun alkoi kiertämisen ja tarkkaili, ettei vanha reikä alkanut vetää ruuvia vinoon, niin hyvä tuli. Oikean kireyden haarukoinnissa on myös vähän hommaa. Ruuvia kun ei saa ajaa niin tiukkaan peltiin, että tiivisterengas puristuu rikki – eikä myöskään peltiin tule kuoppaa. Akkuvääntimen momenttisäädöstä on apua, mutta kun alla oleva puu on vanhaa ja reiät eri tavalla kuluneita, ei tähän voi ihan täysin luottaa. Itse säätelin lennosta momenttia kireämmälle, jos ei ruuvi kunnolla kiristynyt ja lisäksi taskussa oli vaihtokärkinen käsimeisseli, mihin tuon erikoisistukan pystyi tarvittaessa vaihtamaan.

Omalla mökillä ei aluskatetta ole, joten sen puhkaisemista ei tarvinnut pelätä. Jos uudempaan kattoon vaihtaa ruuveja, on kuitenkin syytä varmistua katon rakenteesta ja ruuvin pituudesta vahinkojen välttämiseksi. Tarkat ohjeet löytyvät ruuvivalmistajan sivuilta, ne tulivat myös printattuna vaihtoruuvien mukana. Valmistajalta löytyy myös videota tästä aiheesta. Siinä näkyy hyvin vaihtoruuvien kokoero (tässä tapauksessa vanhoihin ruuveihin) . Muita eroja tavallisiin ovat ainakin kannan muotoilu sekä tiivisterenkaan koko, kuten tuosta videolta ehkä huomaakin. Ideana lienee kannassa se, ettei siihenkään jää vettä lillumaan, vaan se valuu urista pois.
Yhteenveto kattourakasta
Koska kyseessä on vanha mökki, ajattelin samalla raottaa helposti irtoavaa harjapeltiä ja vilkaista tilannetta sen alla. Kuten näkyy, koivunsiemeniä kyllä on tuuli puhaltanut, mutta onneksi muuten kaikki vaikutti olevan kunnossa!

Kuten tuossa mainitsin, paksut ruuvit ottavat kunnolla kiinni ja ajan mittaan alkaa homma tuntua ranteissa ainakin näin tottumattomalla. Samoin vinolla katolla liikuskelu kävi kyllä ihan työstä, joten suosiolla en yrittänytkään urakkaennätystä. Tämä kun on siinä mielessä mukavaa hommaa, että voi nappailla yhden pellin tai rivin nauloja irti ja huilia samantien niiden korvaamisen jälkeen. Ei tarvitse ihmeempiä valmisteluja eikä toisaalta välisuojauksia tms. Muutenhan tässä ei tarvitse kuin pitävät kengät ja vaikkapa tälläiset turvavaljaat*.
Koska jotain kuitenkin tippuu, muistaa vain pitää huolta siitä, ettei isompia vahinkoja pääse sattumaan alhaalla. Tuollainen peltikattoa pitkin liukuva pienikin akkukone kyllä sattuu päälle tippuessaan tai tekee lommon auton konepeltiin… Ja jos jostain syystä olisitkin itse se, joka tippuu, muista, ettei ryhdy hommaan ilman että joku muu on lähistöllä. Ja jos tuntuu, että aika / jaksaminen / osaaminen ei riitä, niin moni kattoliike varmaan tekee mielellään. Tässä lopuksi vielä muutamia satunnaisia blogijuttuja kaupallisilta toimijoilta aiheeseen liittyen.
Kattohuollosta voi lukea lisää tästä jutustani – siinä aiheena tiilikaton puhdistaminen ja pinnoitus sekä saumapeltikaton maalaus.
Lihavoidut linkit* ovat niin sanottuja kumppanuuslinkkejä – eli jos päädyt ostoksille sen kautta, saattaa myyjä maksaa pienen provision Talonvahti-blogille sivuston ylläpitoa varten. Tämä ei aiheuta sinulle lisäkuluja.