Varautuminen omakotitalossa tai kesämökillä

Pari kulunutta vuotta kaikkine yllättävine myllerryksineen ovat saaneet tällaisenkin optimistin suhtautumaan hieman uudelta kantilta perhepiirin omistamaan omakotitaloon ja kesämökkiin. Ensin 2020 keväällä mietitytti korona ja sen mukanaan tuomat haasteet yhteiskunnan toimivuuteen. Nyt 2022 sitten tuli lopullinen pettymys itänaapurin valtaapitäviin ja sitä myötä pohdinnat – toivottavasti epätodennäköisistä – tulevaisuuden uhkakuvista ja mahdollisista yhteiskunnan häiriötilanteista ovat monesti mielessä.

Mitä ovat poikkeusolot?

”Varautuminen” on terminä ollut esillä mediassa näiden parin vuoden aikana runsaasti. Koronan yhteydessä puhuttiin kotivarasta, käteisestä rahasta ja muista suhteellisen arkisista asioista.

Joskus vuosia sitten lueskelin huvikseni netistä todellisten HC-varautujien eli survivalistien tai preppaajien palstoja ihan kiinnostuksesta – taisin eksyä sivustoille radioharrastukseni ansiosta joidenkin artikkelien kautta.

Tämän jutun pohdinnoissa jätän väliin maailmanlopun ennustukset ja zombiapokalypsiin varautumiset. Ehkä olen naiivi, mutta jos miettii esimerkiksi Suomen historiaa 1939-1944 tai Ukrainaakin vuonna 2022 – näyttää sivistynyt yhteiskunta hyviäkin puoliaan. Naapurit auttavat toisiaan, heikompiaan ja yhdistävät voimiaan kriisin keskellä. Siksipä en lähde miettimään oman kiinteistön puolustusrakenteita tai asehankintoja. Toisin kuin esimerkiksi amerikkalaiset prepperit, siellä tulivoima tuntuu varsinkin olevan merkittävässä osassa tätä sceneä.

Englanninkielistä kirjallisuutta* aiheesta löytyy runsain mitoin – myöskin itsepuolustukseen, ansoittamiseen, kenttälääkintään ja jos johonkin liittyen.

En myöskään ajatellut kirjoittaaa jälleen yhtä juttua 72 tunnin kotivarasta, vaan miettiä tilannetta missä kohtaisimme pidempikestoisia häiriöitä yhteiskunnan toiminnoissa. Miten siis varautua tällaiseen – olisiko omassa kiinteistössä kaupunkikerrostaloa parempi olla tällaisessa tilanteessa vaikkapa väliaikaisesti?

Perhepiirissämme on tällaisesta kriisiajan asumuksesta edelleen hyvä esimerkki – isäni vanha kotitalo 1920-luvulta, pieni työläisasumus pienessä kaupungissa. Oli kiinnostavaa asua ja remontoida aikanaan nuorena miehenä tätä tupaa ja kuulla kokemuksia sota-ajan elämästä pientalossa.  Perunaa viljeltiin pihalla – puolet suuresta tontista oli kasvimaana – ja säilöttiin hyvässä kellarissa.  Kiertotalous toimi, huussin tuotokset olivat arvokasta lannoitetta ja kaiken kruunasi puuvajan takana asustanut sika. Idyllin rikkoi ainoastaan tontin rajalle naapurin kanssa yhdessä kaivettu sirpalesuoja.

Ilta-sanomien jutun mukaan moni kaupunkiasukas suuntaisi nykyisinkin häiriötilanteessa – en ajattele näissä pohdinnoissa automaattisesti sotaa – tuttavien luokse omakotitaloon. Ja omassa talossa asuvat kokevat selviävänsä paremmin yhteiskunnan toimintojen häiriintyessä.

Mitä jos..?

Koronakeväänä 2020 muistan miettineeni keväällä, että pitäneepä panostaa oikeasti marjapensaiden ja omenapuiden hoitoon. Ajattelin että ravintoa varmaan riittää pandemiasta huolimatta, mutta makeat herkut saattavat loppua. No, WC-paperi ja polkupyörän varaosat olisivat olleet parempi sijoitus. Mutta kyllä nytkin maaliskuun lopussa 2022 tuumailen mahdollisuuksia kesämökin kasvimaan parantamiseen. Tuskinpa tosiaan ruoka loppuisi maasta, mutta jos tilanne yhtäkkiä äityisi merkittävästi pahemmaksi, ei olisi varmaan pahitteeksi kasvattaa puutarhan tuotantoa. Säästyisi ainakin rahaa jos elintarvikkeiden hinnat nousisivat moninkertaisiksi.

Kriisin uhatessa voisi ottaa kunnolla käyttöön toissa vuonna hankitun kompostikäymälän kypsyneet tuotteet ja parantaa tuottoa. Tositilanteen tullessa eteen kaataisin myös muutamat puut, jotta kasvimaa saisi paremmin valoa. Omenoista ja marjoista saisi nykyiseen malliin runsaasti säilöttävää. Kriisitilanteessa jättäisin tosin ehkä pakastamisen vähemmälle ja keskittyisin sokeroituihin mehuihin ja hilloihin jotka kellarissakin säilyvät paremmin.

Ajatuksiani omakotitalon pihan hyötykäytöstä löytyy lisää mm. tästä jutusta.

Energian tuotanto poikkeusoloissa

Jos ei mietitä vielä lämmittämistä, tulee silti eteen sähkönjakelu kriisitilanteessa. Hilloja ja mehuja keitellessä pitäisi nimittäin jonkinlainen piisi olla. Jotenkin en usko että kaikki sähkönjakelu katkeaisi pysyvästi, mutta jo perinteiset syysmyrskyt ovat osoittaneet että pidempiä katkoja voi tulla varsinkin haja-asutusalueilla lähes milloin vaan. 

Puuhella olisi normaalioloissakin mainio lisä mökille, ehkäpä siis synkän tulevaisuuden häämöttäessä yrittäisin saada hommatuksi jonkinlaisen pikkuhellan, vaikka sitten väliaikaisempaakin asennusta varten. Kaasupulloja normaalistikin myös löytyy, pieni nestekaasulevy voisi siis olla hyvä varuiksi hankkia mahdollisia pidempiä sähkökatkoja. Ruoanlaitto onnistuu kyllä osittain takan hiilloksella, mutta vedenkeittelyä, pastaa tai  riisiä varten tuollainen olisi hyvä. Lämmintä vettä saa suurempia määriä helposti saunan muuripadassa

Sähköä pitäisi voida itse tuottaa pieniä määriä laitteiden lataamiseen. Naapurissa onkin pieni tuuliroottori ja muutama paneeli (tosin ei offgrid-asennettuna). Siitä on tullut mieleen, että esimerkiksi purjeveneeseen tarkoitettu pieni tuuligeneraattori ja sopivan kokoinen yhtä
akkua lataava liikuteltava paneeli* voisi olla joskus hyvä hankkia.

Jos poikkeusoloissa pitäisi kylmänä aikana pidempään, olisi kuitenkin tuo blogin alkulähde – sodan jälkeen rakennettu esimerkkitalo  viihtyisämpi vaihtoehto. Itse asiassa se on monessa suhteessa todella omavarainen; kellarista löytyy oma kaivo ja vanha hiilikattilakin on vielä paikallaan. Ainakin suurimman osan taloa tuolla luultavasti saisi lämpiämään oikeinkin hyvin. Puita tietenkin pitäisi varata reilusti.

Isoon taloon voisi myös majoittaa läheisiä tarpeen mukaan. Poikkeustilanteessa suurempi ruokakunnan koko olisi varmasti luontevampi. Taloudenpitoon menisi joka tapauksessa enemmän aikaa ja henkistä resilienssiä varmasti parantaisi tärkeiden ihmisten lähellä pitäminen – varsinkin jos viestintämahdollisuudet häiriintyisivät.

Tiedonsaanti ja yhteydenpito poikkeusoloissa

Itse mökillä koetut sähkökatkot ovat olleet sen verran lyhyitä, että kännykässä on virta riittänyt hyvin tilanteen seuraamiseen ja sähköyhtiön vikakartan tarkkailuun. Mielessä on kyllä ollut nykyinen riippuvuus silmänräpäyksessä saatavasta tiedosta ja helpoista yhteyksistä muihin ihmisiin. 

Edellä mainituilla sähkönlähteillä kyllä saisi aika hyvin kännykän pidettyä latingissa välttämätöntä käyttöä varten. Mutta entäpä jos alkaisivatkin operaattorien tukiasemien akustot tyhjenemään?

Tätä kirjoittaessa putkahti silmiin uutinen paristokäyttöisten radioiden kasvaneesta kysynnästä. Tällainen olisikin kyllä syytä löytyä joka taloudesta. Itse jo 1980-luvulla koulussa yleistä hälytysmerkkiä opetellessa jäi mieleen ohje kuunnella ”viranomaisten ohjeita radiosta”.

Jos kriisi syvenisi, ei olisi pahitteeksi vaikka radiosta löytyisi myös lyhytaaltoalue. Toisen maailmansodan aikana BBC oli yksi luotettavimmista tiedonlähteistä ja nyt Ukrainan sodan aikana tämä Brittien yleisradioyhtiö on elvyttänyt Ukrainaan suunnatut lyhytaaltolähetykset

Lyhytaaltoradio
”SW”-teksti kertoo että lyhyet aallot kuuluvat

Itse olen aina ollut kiinnostunut radioista ja niitä jonkin verran harrastanutkin. Silläpä mökiltä löytyykin oikea liikennevastaanotin, millä  ulkoantennin avulla voi kuunnella hyvinkin laajasti maailmalta kuuluvaa radioliikennettä ja tarvittaessa saada paljonkin tietoa.

Ulospäin suuntautuva kommunikaatio olisi kännyköiden puuttuessa väliaikaisestikin vaikeaa. Kuitenkin noita ”jokamiessarjan” radiopuhelimia on saatavana varsin kohtuuhintaan ja luvanvaraisetkin ovat helposti kenen tahansa ulottuvilla.

Käyttöaktiivisuus on tosin tällä hetkellä vähäistä, mutta voisin kuvitella että matkapuhelinverkon kyykätessä moni kaivaisi vanhan ”lällärin” (CB/LA-puhelin), metsästys-VHF:n, meri-VHF:n tai pienen PMR446-puhelimen esiin ja kokeilisi yhteyksiä. Pienellä harjoittelulla voisi saada rakennettua yllättävänkin kattavan viestiverkon ainakin hätäviestien ja tärkeän tiedon välittämiseen.

Omia valmiusharjoituksia

Luulen että mökkikauden alkaessa tulee vielä lisää ajatuksia tästä aihepiiristä. Sitten kun sade piiskaa sähkökatko iskee ja 5 asteen juhannussäässä, voi olla helpompaa asettua miettimään ”mitäpä jos”. Toivotaan kuitenkin että itäisessäkin maailmassa järki voittaa ja saavat valehdeltua jonkinlaisen propagandasaavutuksen omille ”äänestäjilleen” ja puhaltavat pelin poikki.

Vaikka ikävä kyllä, onhan noita muitakin uhkakuvia – sään aihettamat vahingot lisääntyvät varmasti rajumpaan suuntaan ja oikein huonolla tuurilla joku auringon magneettimyrsky pyyhkäisee pienemmän tai suuremman määrän elektronisia järjestelmiä joksikin aikaa kyykkyyn. Maailmanloppuun en ala edelleenkään varautumaan, mutta pyrin siihen että tuo muutama vuorokausi milloin vaan tai useampikin kuukausi hieman ennakoitavissa häiriötilassa hoituisi jollain tapaa siedettävästi.

Jos ajatuksia herää, kirjoittele ihmeessä kommentteihin – voin mielelläni tätäkin juttua jalostaa vielä matkan varrella!

Jätä sähköpostiosoitteesi mikäli haluat tiedon uusista artikkeleista

Lihavoidut linkit* ovat niin sanottuja kumppanuuslinkkejä – eli jos päädyt ostoksille sen kautta, saattaa myyjä maksaa pienen provision Talonvahti-blogille sivuston ylläpitoa varten. Tämä ei aiheuta sinulle lisäkuluja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *